FERIUM
(Säv./ San. V. Vahala/Sov. Nokkonen)
On turha mulle soittaa, turha tulla oven taa
yön pimeällä et tule kuitenkaan
ja aamuun yhä kuljet, vielä tietäen
että ovea en tule avaamaan
Jo vaihtuu varjo ristiin, haihtuu valoihin
avaat kauniit silmät aamun pölyihin
huomaat kuinka, istut vielä portailla
olet jäänyt taas omiin suruihin
minä tiedän sen, ain sinua pakenen
olen lukittu huoneen pimeyteen
istun tuolillani ja poltan piippuani
tähdille mä kiroon, milloin portin aukaisen
huomaan kuinka vielä kaipaan sinua
olet niin lähellä sydäntä, minua
anna vielä aikaa jään sua odottaan
ferium lähdit pois
elämäni ei ole mitään
ferium katso nyt
oon yksinään…yksinään
kiipeän nyt torniin, torniin sumuiseen
kun mä astun sisään, näen kyyneleen
se kulkee alas seinää ja ruusun tarjoaa
sinä olet kyynel tahdon nukahtaa
on turha mulle soittaa, turha tulla oven taa
yön pimeällä et tule kuitenkaan
ja aamuun yhä kuljet, vielä tietäen
että ovea en tule avaamaan
olen musta sielu jota pelko kuljettaa
sisälläni repii en tahdo kadottaa
aikaa mulla on,
on aikaa unohtaa
VELJENI KUU
(Säv. Vahala, Kaarre/ San. Lahtinen/ Sov. Nokkonen)
Minne matkalla oot kuu keltainen
en sua ennen oo tavannutkaan
lähditkö viimein luo tähtiveljien
en tunne heistä ainuttakaan
Olen harhaillut oudoilla teillä
sinä valoa antanut oot
kysynyt tietä eksyneiltä
missä mä oikein oon?
missä mä oikein oon?
Kuutamoon!
Minne kuljet kulkuri kuu
vie minut mukaasi kauas pois
ennen kuin aurinko laskeutuu
liian pimeää täällä ois
Vie minut pois kauaksi ellen
sitä ennen pois nukkunut oo
kadotaan aikaan kuin ohimennen
sun kanssasi matkalla oon!
sun kanssasi matkalla oon!
Kuutamoon!
NÄIN ELÄMÄ VOI
(Säv. Vahala, Mikkonen, Kaarre, Haapala/ San. Vahala/ Sov. Nokkonen)
Kun vuodet kuluu, jään paikalleen
lehtiä lukeen ja ihmetteleen
mietin aika ajoin, lausun tätä sanoin
kuinka luoja, luoja kaiken loi
Kuin vanha puu "sanoo": itselleen
näyttä nämä vuodet vierineen
sen putoavat lehdet, sen kuolleet arvet
katoaa tämän illan pimeyteen
Enkä enään kiellä, on maailma vielä siellä
minkä lehdet, lehdet mulle toi
Kuljen polkua pitkin, elämän janaa
surut mieleeni kitkin, näin elämä voi!
Näin elämä voi!
Kun avaan tv:n, miehet aseineen
Uhkaa, ivaa toistaan aina uudelleen
Elämä on pieni sanakirja, villi puutarha
Joka elää itselleen
Eikä kukaan tiedä, miten tänään vielä?
Maailma, maailma voi?
KUN LUMI SULI
(Säv./ San. Vahala/ Sov. Nokkonen)
Kun kevät saapui kaupunkiin
Lumi valkoinen poissa jo on
kun sillan alla me suudeltiin
hymy huulilla mulla taas on
astuin kuppilaan, ostin tuopin vaan
rakkaus on voittamaton
istuit viereeni, vanhoja muistellaan
oli onnemme unohtumaton
Kun lumi suli
minä jäin aurinkoon odottamaan
matkalla kaupunkiin taas, sinua tapaamaan
Luona marjaanan, me silloin tavattiin
oli yö uskomaton
vielä jälkeenkin, kaikesta puhuttiin
kyynel silmällä vielä on
tähdet kirkkaina, baarin ikkunan
kumoan viimeisen nektarin
ilta ohi on, tää tunne loputon
on taas yö arvaamaton
Kyynel silmällä vielä on
kyynel silmällä vielä on
kun kevät saapui kaupunkiin
lumi valkoinen poissa jo on
tähdet kirkkaina baarin ikkunan
juon viimeisen nektarin
ilta ohi on, tää tunne loputon
on taas yö arvaamaton
SATAMAN VALOON
(Säv. Vahala, Kaarre/ San. Vahala/ Sov. Nokkonen)
Kaksi tähteä leijuivat avaruudesta
valui tähtipölyä silmiini
näin sen hyvin kaukaisuudesta
lipui nuo hetket mieleeni
Kävelin kotiin hiljaisuudessa
kuului ääni vanhan sataman
koin sen viimeksi nuoruudessa
jolloin näytti rakkaus haihtuvan
Eihän siinä mitään, jos jää haaveileen
ja onnea etsiskeleen
ja vie joskus naisen mukanaan
laivalleen
Sataman valoon
sataman valoon
satamam woman…
huumepoliisi teki satamaan huumeratsian!
Näyttää kaikki aina tapahtuneen
mitä mielessä liikkuu?
näyttää aamuin se unohtuneen
kun herään, satama nukkuu
Eihän siinä mitään, jos vain haaveilee
ja valoaan kanniskelee
ja vie taas naisen mukanaan
käveleen
TOIVOTAAN
(Säv. Vahala/ San. Lahtinen/ Sov. Nokkonen)
Nämä aamut marraskuun
sade hakkaa ikkunaan
minä unia vielä nään
kun aamuposti kolahtaa
se saa minut muistamaan
Elämä otti
elämä antoi mulle enemmän
kuin mitä pystyin nielemään
Toivotaan, toivotaan
toivotaan, toivotaan
eilinen on jäänyt taa
toivotaan parempaa
Mä vedän aamun ensisavun
iltapäivään tummuvaan
tää paremmaksi muuttuu
kun jaksaa odottaa
sitä saa mitä haluaa
Ei kiire ole mihinkään
ei ollut eilenkään
mä elän koiranelämää
KUN MÄ LÄHDIN POIS
(Säv. Vahala, Mikkonen/ San. Vahala/ Sov. Nokkonen)
Mä valvoin ikkunalla
tähtiin katselin
kuvittelin olevan luonas vieläkin!
mä olin kuin vieras
outo kuitenkin
mut viereltäs ain aamuin heräsin!
Kyynel silmälläni, ikkunani huurtuu
en vain muista sua enään
poltan tupakan ja nauran itselleni
taidan olla aivan sekaisin?
Kun mä lähdin pois
minä sanoin näkemiin
löin oveni kii
ja niin mä tein sen
Kello löi jo kolme
tuijotin pimeään
aloin otsaltani hikeä pyyhkimään
olin kai joku muu?
jo alkoi selviään
en voinut koskaan sua ymmärtää!
Kyynel silmälläni, ikkunani huurtuu
en vain muista sitäkään
poltan tupakan ja paksun sikarin
taidan olla aivan sekaisin!
Vedin verhon tähteä peittämänn
se sai minut elämään
ei tarvinnut silloin miettiä
tätä yhtään enempää
TUNNIT VIERII
(Säv. / San. Vahala/ sov. Nokkonen
Niin kauniina kuvittelin
tähden kirkkaimman, jota ihailin
tuon ikkunan rakkaimman
niin kauniina näin
valon, joka viettelee
Tuulta ja yönsineää
yöverho on tiheää
kuin sade kevät iltaisin
Kun tunnit vierii
aamu valkenee ja olet mennyt
ne vierii
ilta saapuu ja me pian näemme jälleen
Sä palaat aina taivaalle
iloa antamaan, minulle
tämän sadun kertoman
niin kauniina näin
tähden, joka ilmeilee
Pieni nainen etsii lastansa
luona tuon betoni patsaansa
niin siellä oon minäkin
AURINKOON
(Säv. / San. Vahala/ Sov. Nokkonen)
Pöydällä kukkia, ilon tuojia
itkevä tähti nojaa tuolia
lehdet kiiltelee täynnä sarjakuvia
Molla huutaa, käyttää suutaan
rumin sanoin alkaa grungaan
ja lehdet kiiltelee täynnä sarjakuviaan
Aurinkoon
sinne matkani vielä mä teen
aurinkoon
sinne kanssasi vielä mä meen
Hopea tähdet meitä ohjaa
kullatuin muistoin, ohi taivaan
älä vie mua pois tästä rakkaudesta oi
Mitä sä pelkäät? Pelkäätkö elämää?
Vai minua oi… valon ruhtinatar
Unohditko kaiken ja tunteet kokonaan
Älä jätä mua! "Minä rakastan sua".
Ollaan niin, kuin silloin
Silloin aikoinaan.
ELAMAN TUULET
(Säv. / San. Vahala/ Sov. Nokkonen)
Tuuli kuiskas, huokasin
nuo sanat muistan vieläkin
niin toivon, itkisin
olen siellä missä sinäkin
Jäin turhaan odottamaan
sanasi minua muistuttaa
itkenkö? En jaksa enään
en tiedä, minä pelkään
Tiedän tunteesi muuttuneen
sanasi vielä kuiskailee
Ne kuiskailee…
Sydän ain´ halki on
tunnen tuon syvän ahdingon
elämä niin armoton
velkani maksanut mä oon
Elämäni, onko se mitään?
Luonani ei ole ketään!
LIEKIT
(Säv. / San. Vahala/ Sov. Neiti Nokkonen)
Muumioidut kääreet kädessään
mies tuhkaista ilmaa hengittää
uskovaiset naiset, kuolevaiset
riisipelloilleen palaneet
ovat palanneet
Itsepäisyytemme liekit
ulkona roihuu ja kaikesta muistuttaa
ovat sotiemme liekit
kaiken polttaneet ja maailman muuttaneet
Orpo lapsi huoneessaan
taivaan portit kiroaa
puut pystyyn kärventyneet
metsäaukealle palaneet
ovat palanneet
Käsi kehtoa keinuttaa
tuli ulkona leimuaa
elämään jääneet hengittäväiset
ihot, hiukset palaneet
ovat palanneet
EI MUA PELOTA
(Säv. / San. Vahala/ Sov. Nokkonen)
On mulla aikaa
oon täällä ovella odotan
on mulla aikaa
oon tässä järkeni kadotan
Mitä sä näät
katso nyt mua
tunnetko sen mitä minäkin nään?
Silmissäs sun
minä vain nään
mitä toivonut en
Ei mua pelota
ei mua pelota
ei mua pelota maailman äänet
ei mua pelota, jos vain jäät
Tämä on taikaa
olla ihminen päällä tämän maan
tämä on taikaa
olla joku, jota nyt rakastetaan
Jätit mut hankeen
nostit mut pois
tunnetko nyt mitä minäkin nään?
Tunteeni mun
sinä vain näät
mitä toivonut en
Ei mua pelota
ei mua pelota
ei mua pelota maailman julmuus
vaan se, jos yksin jään!
TIEDÄT MISTÄ PUHUTAAN
(Säv. Vahala, Kaarre/ San. Lahtinen/ Sov. Nokkonen)
Aamulla vapina ja päätä särkee
pää yhtä tyhjä, kuin taskutkin
tarkkaan jos miettii, ei mitään järkee
pöydälle jäi taas laskutkin
Eilisestä en paljoa muista
ei kai oo, niin väliäkään
tiellä pysyy, jos ei ulos luista
vai kannattaako lähteäkkään
Onks kukaan nähny mun eilistä päivää
sen elin taas, kuin huomisen
onks kukaan nähny mun eilistä päivää
onks kukaan nähny? Mä oon hukannu sen!
Ja aamut nää, ne mieleen jää
ne hajalle saa, miestä nakertaa
joskus käteen jää, vain narun pyöreä pää
ei ruuti palakkaan tai oksa katkeaa
ja aamut nää, ne mieleen jää
ei toivu koskaan, ota opikseen milloinkaan
Kello tikittää aikaa syöden
ei päivät erotu toisistaan
päässä hakkaa epätahtia lyöden
ei mieli pääse loisistaan
ALLA EEBENPUUN
(Säv. Vahala/ San. Vahala, Lahtinen/ Sov. Neiti Nokkonen)
Läpi harmaan kiven
kulkien
löydän suojaan
enkelin siipien
kannoillain
pimeät silmät
vain ne muistuttaa
kuollutta rakkaintain
Maa polttaa alla jalkojen
ei mikään ole enään, niin kuin
ennen milloinkaan
Alla eebenpuun näen kaiken muuttuneen
seison liekkien päällä tänään taas
alla eebenpuun katson kauas kaukaiseen
näen sinut liekkien takaa vuosien
Näen valon sen
ikuisuuden
palavan siellä
keskellä liekkien
sammuttaa
ei sitä saa
se eilisestä
mua muistuttaa
On niin vaikee unohtaakkaan
rakkain, joka kuollut on
ei palaa milloinkaan
joskus vielä palaan tänne
taas kasvaa siivet enkelille
paratiisin portit aukeaa
tuli sammuu
siellä rakkaimpain
taas mua odottaa
SINUSSA ON PAHUUS
(Säv. / San. Vahala/ Sov. Neiti Nokkonen)
Sen sydän suussa sulavaa
kultaa silmissä kimaltavaa
ovat kyyneleet merkki
täydellisen naisen
hopeaa pelialustana rakastavaisen
On hohde tunnetta polttavaa
valoa kasvoilla peloittavaa
niin kaunis kuin
tähti niin kaukainen
tuuli hiuksilla valkeuden
Sinä puhut valheita
suoraan kasvoilleni
Yrität kiertää tekosi
jättämällä ne taaksesi
Sinussa on pahuus, jolla näytät kostosi
olet mustaa valon sisäpuolella
JÄÄ EDES YÖKSI
(Säv. Vahala, Mikkonen, Kaarre/ San. Jemina L./ Sov. Nokkonen)
Kun kaikki kaatuu niskaan
kun sade hakkaa maahan
minä jään jäljelle
polvilleni huutamaan
anna vielä yksi
jää edes yöksi
syksyyn juostaan kilpaa
syksyyn kadotaan
Syksyyn erotaan
älä tule uudestaan
haluan eroon sinusta
haluan sinusta
on menneet entiset
niin kuin sinäkin
ja minä olen viimeinen
vielä yhden kerran
Ollaan niin kuin kerran
kun tuuleen noustiin
maahan katsottiin
ja pilveen kadottiin
anna vielä yksi
jää edes yöksi
On menneet entiset
niin kuin sinäkin
ja minä olen viimeinen
vielä yhden kerran
anna edes yksi
se viimeinen
ja minä olen viimeinen
tämän yhden kerran
JÄÄTYNYT SYDÄN
(Säv. / San. Vahala/ Sov. Neiti Nokkonen)
Herään luona luminietoksen
tuuli repii paitani kauluksen
heitän lumeen paidan risaisen
Kylmä virtaa läpi raajojen
nousen ylös, pelkään vapisen
olen alla taivaan pilvisen
Huudan peloissani sinua talven pimeyteen
Et tiedä, kuinka yksin oon
tule mukaan! Paetaan kuutamoon
sinä saat minut uskomaan
täällä ollaan vielä kahdestaan
minä itken…minä itken
sinä löydät luotasi minun jäätyneen sydämmen
Kuljen läpi taivaan rannan
käsin kylmää sydäntä kannan
istun keskelle jäisen aavan
Valon pilke paistaa silmiin
sinne minä raahaan ruumiin
tahdon luokse maihin kuumiin
Taakse jäävät muistot
minä sukellan unelmiin
TÄNÄ YÖNÄ MÄ VALVON
Säv. Vahala, Mikkonen, Kaarre/ San. Lahtinen/Sov. Nokkonen)
Tänä yönä mä valvon
tänä yönä en unta saa
Täysikuu ja minä
keskellä yötä herään
huutoon, joka rikkoo hiljaisuuden
muistot ryömii esiin
jäi mieli mustiin vesiin
veit mukanasi ainoon mahdollisuuden
Ei vesi kanna, eikä virta jaksa viedä
miks kaikki kävi niin
en vieläkään mä tiedä
ei vesi kanna, eikä virta jaksa viedäkkään
Tänä yönä mä valvon
tänä yönä en unta saa
valvon, valvon, valvon
Aamuyö ja minä
pienistä hetkistä
verkkokalvolleni taulun maalaan
näen sinut siinä
siinä mun vierellä
ja taivas itkee minun kanssani kilpaa
Se huuhtoo mielestäni
pois mustavalkoisen
kuvan, joka jäänyt on päivään eiliseen
Se huuhtoo mielestäni pois mustavalkoisen
Sinä yönä me niin valvottiin
sen muistan niin
tänä yönä mä taas, tänä yönä mä taas
mä jään kyyneliin
tänä yönä mä valvon!
EN TAHDO KERTOA
(Säv./ San. Vahala/ Sov. Nokkonen)
En tahdo kertoa vielä mitään
et taida tajuta yhtään
pelkään, että lähdet pois
niin kuin ennenkin
haluan olla aivan hiljaa
tiedän, että sua kaipaan
"pidä minua rinnoillasi"
saanhan viimeinkin?
Olen aivan liian voimaton
en voisi tätä milloin unohtaa
kuuntele ääntä sydämmesi
niin, voit aina paremmin
Hän kertoi minun lähtevän
joku antoi mulle enemmän
hän toivoi minun jäävän odottaan
odottaan
Vaikka nyt jo annan kaiken
jätät maailmani unohtaen
olet aina lähelläni
kaiken tiedätkin
en halua sanoa tätä enään
ole vierellä "yhä pelkään"
usko unelmiin, joita toivoit
minultakin
En voi enään taivaltaa
olen liian heikko kuolemaan
sanoihin noihin, jotka me
jätimme pieniin kirjeisiin
JA MINÄ SANOIN
Säv. Vahala/ San. Lahtinen/ Sov. Nokkonen)
Minä heräsin aamuun, uuteen
pieni vapina eilisen
vieressä makaa, outo nainen
ei mitään tapahtunut
tiedän sen
Minä muistan kaiken, kuin eilisen
löit oveni kiinni
viimeisen
Ja minä sanoin
sinä sanoit niin
tule takaisin
ja minä sanoin
minä sanoin niin
tule takaisin
En vieläkään tiedä
syytä miksi
sinä lähdit, jäin tyhjyyteen
mutta tiedän, että siksi
täytän lasini uudelleen
Ja mä elän päivän kerrallaan
otan hetkestä irti minkä saan
Joskus tuntuu, kuin katsoisin uudelleen
vanhan filmin, joka kohtauksen
mä muistan sun katseesi viimeiseen
PAINOMUSTEESEEN
(Säv. Vahala, Rissanen/ San. Lahtinen, Vahala/Sov. Nokkonen)
Syksyn saapuneen
kaupunkiin hiljaiseen
minä tiedän
tunnen ihollani sen
tiedän kyllä
että pois pääse en
täällä tuntea mä sain ensi rakkauden
Kaikki haihtuu
häviää tuuleen pohjoiseen
yksin aamuun
sinä katosit yöhön sateiseen
Kylmään rankka sateeseen
jäin sua kuunteleen
piskot mua hyväilee
katoaa sanat tyhjyyteen
kirkon puistoon syksyiseen
käperryin lehteen eiliseen
yö ohi kävelee
sinä jäät painomusteeseen
Auringon säteeseen
ensimmäiseen
herään penkiltä "ja mitä nään?"
minä nään
tyyntä eellä
saapuvien myrskyjen
hiljaisuuden rikkoo vain kaiku askelten
Palasit jälleen
auki revit haavat arpineen
kaiken jälkeen
minut haalit takaisin eiliseen
Takaisin puistoon hiljaiseen
palaan aina uudelleen
kirkon torniin ylhäiseen
katson korkeuteen
Sinä jäät…
painomusteeseen. |